© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


2.1  Yleiskielen d:n murrevastineet

Murrepiirteen esiintyminen | Ilmiön historiaa | Nykyedustuksesta
 

Murrepiirteen esiintyminen

Murteista d puuttuu lähes kokonaan. Sen vastineet ja niiden levikki ovat seuraavat (Kettunen 1940, kartta 65):
 

  • padan, lehden

Soinnillista dentaalispiranttia (ks. >murrepiirteen historiaa) on tavattu viimeksi lounaismurteissa Rauman seudulla (ja paikoin Tornion murteiden pohjoisosissa). Vielä 1800-luvulla d-spiranttia esiintyi laajalti lounaismurteissa. — Karttaan merkitty alue: Luvia, Eurajoki, Kiukainen, Eura, Köyliö, Honkilahti, Hinnerjoki, Laitila, Pyhämaa, Rauma, Lappi.
 

  • palan, lehlen

Hämäläismurteissa viimeksi kahdella erillisellä alueella. — Pienempi alue: Tammela, Jokioinen, Humppila, Urjala, Koijärvi, Kylmäkoski, Akaa (= nyk. Toijala). — Isompi alue, rajapitäjät: Längelmäki, Kuhmalahti, Padasjoki, Asikkala, Heinola, Jaala, Valkeala, Sippola, Vehkalahti (osaksi), Elimäki, Artjärvi, Nastola, Hollola, Kärkölä (osaksi), Lammi, Tuulos, Hauho, Pälkäne, Kangasala, Messukylä, Ylöjärvi (osaksi), Hämeenkyrö, Mouhijärvi (osaksi), Suodenniemi, Kankaanpää, Hongonjoki, Parkano, Kihniö, Kuru, Ruovesi, Kuorevesi.
 

  • paran, lehren

Länsimurteiden yleisin edustus: lounaismurteissa, hämäläismurteissa valtaosin, eteläpohjalaisissa murteissa sekä  Keski-Pohjanmaan Vetelin ryhmässä.
 

  • paan, lehen

Yleisedustuksena itämurteissa eli savolaismurteissa ja kaakkoismurteissa sekä keski-, pohjois-  ja peräpohjalaisissa  murteissa. (Keski-Pohjanmaan Vetelin ryhmässä vastineena on r.)
 
Usein tavunrajalle on kehittynyt siirtymä-äänteeksi j, v tai h, esim. hijas 'hidas', syvän 'sydän', saaha 'saada'.
 
 

Ilmiön historiaa

Nykyisen d:n paikalla oli >myöhäiskantasuomessa soinnillinen dentaalispirantti d. Se on sama äänne kuin nykyenglannin th esim. sanoissa mother ja this.

Itämurteista spirantti katosi jo varhain, lännessä se säilyi pitempään. Myöhemmin spirantti muuttui länsimurteissa l:ksi ja r:ksi. d-spiranttia on tavattu 1900-luvulla enää vain kymmenkunnassa pitäjässä Rauman seudulla sekä paikka paikoin peräpohjalaisten murteiden länsi- ja pohjoislaidalla.

Muutos d > l, pata : palan, lehti : lehlen, on tapahtunut ehkä 1000-luvulla lounaismurteiden itäryhmässä, josta se levisi erityisesti Hämeeseen. Vielä runsaat 50 vuotta sitten se oli laajoilla hämäläisalueilla vallitseva edustustapa.

Muutos d > r, pata : paran, lehti : lehren,  alkoi toteutua viimeistään 1600-luvulla eri tahoilla. Hämäläisalueellakin l joutui viimein väistymään r:n tieltä. Aikoinaan r-ääntämys levittäytyi entiselle l-alueelle myös sellaisten pilkkahokemien voimalla kuin esim. Olin seittemän vuotta selälläni vanhassa kolossa renkinä ('olin seitsemän vuotta sedälläni vanhassa kodossa renkinä').

Itämurteiden puolella d-spirantti on kadonnut ilmeisesti jo ns. >muinaiskarjalaisessa vaiheessa viimeistään 1000-luvulla, niin että syntyi vaihtelu pata : paan, lehti : lehen.

Miten d-ääntämys on tullut yleiskieleen? Luotaessa kirjasuomea 1500-luvulla dentaalispiranttinen ääntämys oli vielä vallalla Länsi-Suomessa. >>Vanhassa kirjasuomessa äännettä merkittiin kirjaimilla dh ja d. Malli saatiin ruotsista, jossa myös oli ollut spiranttinen ääntämys. 1700-luvulla dentaalispirantti oli käynyt puhekielessä niin harvinaiseksi, ettei oikein tiedetty, miten kirjakielen d olisi luettava. Murteissa oli l, r tai kato. Silloin varsinkin sivistyneistö rupesi lukemaan d-kirjaimen d-äänteeksi, joka oli tuttu ruotsista ja muista vieraista kielistä. Tämä uusi, lähes kaikille suomen murteille vieras ääntämys vakiinnutettiin 1800-luvulla.
 
 

Nykyedustuksesta

Länsimurteiden r-edustusta, esim. pata : paran, lehti : lehren, tavataan vielä yleisesti eteläpohjalaisella maaseudulla. Tampereella ja Turussa r-edustus kuuluu vähemmän koulutettujen ja vanhempien ihmisten puheeseen.

Itämurteiden kato, j, v tai h, esim. lehen, hijas, syvän, suaha 'saada',  esiintyy yleisesti maaseudulla ja on säilynyt hyvin myös kaupungeissa, esim. Jyväskylässä, Kuopiossa ja Varkaudessa. Katoedustus on sanoittain leviämässä erityisesti ht-yhtymässä (lehti : lehen)  myös länsimurteiden alueelle hämäläismurteiden laitamilla sekä Keski-Pohjanmaan eteläosissa, samoin Helsingin puhekielessä; esim. nähä, tehä, lähetään; kaheksan, yheksän; en tiiä.

Toisaalta mitä vieraampi ja kirjakielisempi sana on, sitä yleisemmin siinä oleva d ääntyy, esim. suhde, kohde, täydentää, tyydyttävä, edellyttää, todellisuus. (Mielikäinen 1980–1991.)


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]