© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


2.7  Vokaaliyhtymä -ea, -

Murrepiirteen esiintyminen | Ilmiön historiaa | Nykyedustuksesta
 

Murrepiirteen esiintyminen

Yleiskielen -ea, --loppuinen tyyppi korkea, pimeä on murteissa suhteellisen harvinainen. Murretyypit ovat seuraavat (Kettunen 1940, kartta 191).
 

  • korkea, pimeä

Tyyppiä esiintyy Keski-Suomessa Päijänteen pohjoispuolella ja >savolaiskiilassa; alueen ääripitäjiä ovat Petäjävesi, Evijärvi, Pihtipudas, Laukaa. — Päijät-Hämeessä Päijänteen itäpuolella tyypin ääripitäjiä ovat Nastola, Hollola, Luhanka, Joutsa, Pertunmaa. — Pohjoisempana tyyppiä on Tornion ja Kainuun murteissa; alueen reunapitäjiä ovat Kuhmo, Ristijärvi, Kajaani, Vuolijoki, Puolanka, Pudasjärvi, Ranua, Kemijärvi. — Tyyppi esiintyi myös >Vermlannin murteessa.
 

  • korkee, pi(m)mee

Assimiloitunut tyyppi (vokaalit samankaltaistuneet) kuuluu hämäläismurteisiin ja keskeisiin savolaismurteisiin. Sitä on myös Länsi-Kannaksen murteissa. — Hämäläismurteisen alueen ääripitäjiä ovat Orimattila, Nurmijärvi, Punkalaidun, Pori, Merikarvia, Ähtäri. — Savolaismurteisen alueen ääripitäjiä ovat Rantasalmi, Mikkeli, Jyväskylä, Hankasalmi, Ol. Pyhäjärvi, Vieremä, Sotkamo, Ilomantsi. — Kannaksella ääripitäjiä ovat Kuolemajärvi, Valkjärvi, Terijoki.
 

  • korkia, pimiä

Tyyppi on luonteenomainen pohjalaismurteille. Sitä on laajalti myös Kaakkois-Suomen vanhoissa murteissa >Inkeriä myöten. Aluetta on myös Lounais-Suomessa (Turun ylämaan ja osittain Ala-Satakunnan murteet) ja Länsi-Uudellamaalla.
 

  • korkii, pi(m)mii

Vyöhykkeet ovat Päijänteen länsisivulla (Kuhmoinen, Jämsä, Koskenpää) ja Laatokan pohjois- ja luoteispuolella (alueen ääripitäjiä ovat Ruokolahti, Enonkoski, Soanlahti, Sortavala).
 

  • korkie, pimie

Aluetta ovat Kaakkois-Hämeen Lammi, Koski ja Padasjoki (idässä myös Luoteis-Laatokan Hiitola ja Kaukola ympäristöineen).
 

  • korkki : korkkial, pimi : pimiäs

Alue on lounaismurteiden pohjoisryhmässä.
 

  • korkja, pimjä

Tyyppi esiintyy lounaismurteiden itäryhmässä sekä Someron seudulla.
 

Ilmiön historiaa

Lähisukukielet osoittavat, että yleiskielen -ea, --loppuisen tyypin korkea, pimeä lähtökohtana ovat olleet >spirantilliset  muodot  *korkeda, *pimedä.

Tässä tapauksessa spirantista ei ole suomen murteissa enää jälkeäkään. Spirantin kadottua syntynyt -ea, --vokaaliyhtymä esiintyy yleiskielessä säilyneessä asussa, mutta murteissa se on suhteellisen harvinainen.

>Vanhassa kirjasuomessa tyyppi esiintyi 1800-luvulle saakka asussa korkia, oikia, leviä, makia yms.
 

Nykyedustuksesta

Assimiloitunut tyyppi korkee, pi(m)mee on leviämässä nykyisessä puhesuomessa. Tyyppi on nykyään Jyväskylässä hallitsevassa asemassa, vaikka Keski-Suomi on ollut vanhastaan yleiskielisen tyypin aluetta. (Mielikäinen 1980–1991.)

Tutkimusaineistossa naispuhujien suuritaajuisimpia sanoja olivat emfaattiset eli tunnesisältöä korostavat hirvee ja kauhee.  Adverbi oikeestaan esiintyi taajaan nuorten kielessä. Muita esimerkkejä ovat tärkee, vaikee, kipee, komee, ruskee, nopee.

Etelä-Pohjanmaalla paikallismurteinen kanta korkia, pimiä on vielä selvästi hallitsevana koululaisten puheessa. Sen rinnalla koululaiset käyttivät useammin yleiskielisiä korkea, pimeä kuin korkee, pimee -asuja.
 


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]