© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


2.13  Persoonapronominit

Murrepiirteen esiintyminen | Ilmiön historiaa | Nykyedustuksesta
 

Murrepiirteen esiintyminen

Suurimmassa osassa murteita käytetään asuja minä, sinä, painottomassa asemassa myös mä, sä (: mu-, su-). Osassa lounaismurteita on mnää, snää, muualla Vihdin ja Porin välisen linjan lounaispuolella mää, sää.

Asut mie, sie ovat vanhoja karjalaisuuksia, mutta ne ovat aikojen kuluessa levinneet sekä länteen että pohjoiseen. Niitä tavataan linjan Helsinki – Heinola – Mikkeli – Lappeenranta – Joensuu itä- ja eteläpuolella sekä Peräpohjolan länsiosissa. Kaakkoismurteissa ja Etelä-Savossa pronominit taipuvat mie : miun : minnuu.

Itämurteiset eli savolaismurteiden ja kaakkoismurteiden myö, työ, hyö ovat syntyneet >labiaalistumalla. Aluksi e on pyöristynyt me-pronominin m:n vaikutuksesta, sitten pyöreät vokaalit ovat siirtyneet muihinkin monikon persoonapronomineihin.
 

Ilmiön historiaa

Murreasuissa mie, sie näkyy vanha karjalainen äännekehitys: n:n kato. Se johti siihen, että persoonapronominit muuttuivat ensin muotoon miä, siä ja sitten mie, sie.

Asut miä, siä esiintyvät vieläkin eräin paikoin Haminan ja Mikkelin välillä. Ne ovat ilmeisesti myöhäisiä lainoja, jotka ovat mukautuneet piä-ääntämykseen.

Muutos myö, työ, hyö on tapahtunut itämurteissa jo hyvin varhain, sillä vastaavia asuja esiintyy myös karjalassa, inkerissä, >vatjassa ja >vepsässä.
 

Nykyedustuksesta

Asut mä, sä ja mää, sää ovat leviämässä laajalti puhesuomeen. Niistä on tullut jonkinlaisia helsinkiläisyyden osoittimia ja ne ovat nuorison suosimina variantteina levinneet etenkin kaupunkikieleen. Lyhyt asu on vallannut alaa myös itämurteiden alueella. (Mielikäinen 1980 – 1991.)

Lyhyt mä, sä taipuu mun, mua, musta.  Alunperin sisäpaikallissijat mussa, musta, muhun eivät ole kuuluneet savolaismurteisiin toisin kuin ulkopaikallissijat mulla, multa, mulle.  – Lyhyet mä, sä ovat kyllä esiintyneet murteissakin painottomina rinnakkaisasuina, ja niiden yleisyys on vaihdellut sijamuodoittain.

mie on säilynyt varsin hyvin sekä Etelä- että Pohjois-Karjalassa, samoin osissa Peräpohjolaa. Itämurteiset myö, työ, hyö ovat säilyneet esim. Jyväskylän puhekielessä varsin hyvin.
 


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]