© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


1.8.4  Suomen kaakkoisrajan muutoksia

Pähkinäsaaren rauha 1323 | Täysinän rauha 1595 | Stolbovan rauha 1617 | Uudenkaupungin rauha 1721 | Turun rauha 1743 | Haminan rauha 1809 | Suomen itsenäistyminen 1917 | Talvi- ja jatkosota 1939 – 1944 | Karjalan nykytilanne
 


Vielä 1930-luvulla ennen viime sotia suomen kaakkoismurteita puhuttiin koko silloisessa Etelä-Karjalassa sekä laajalti Inkerissä. Karjalainen asutus lienee levinnyt Karjalan kannakselle ja Laatokan luoteisrannikolle hitaasti vuosisatojen kuluessa.  Karjalan keskuspaikaksi muodostui viimeistään toisen vuosituhannen alussa Korela (Käkisalmi, nyk. Priozersk), josta heimo mahdollisesti on saanut nimensä.
 

Pähkinäsaaren rauha 1323

>Muinais-Karjala jaettiin ensimmäisen kerran >Pähkinäsaaren rauhassa 1323 >Novgorodin ja Ruotsin kesken. Raja halkaisi Karjalan kannaksen siten, että vielä 1930-luvulla oli selviä eroja kaakkoismurteiden länsi- ja itäryhmän välillä.

Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Novgorodin ja Ruotsin välinen raja oli jyrkkä: se erotti toisistaan paitsi kaksi valtakuntaa myös kaksi uskontoa ja kaksi kulttuuria. Novgorodin eli Käkisalmen Karjalassa kehittyi >keskiajan loppuun mennessä kielimuoto, jota nykyään nimitetään >karjalan kieleksi.

Ruotsin Karjala pyrittiin tärkeänä raja-alueena liittämään lujasti muuhun valtakuntaan. Sinne sijoitettiin runsaasti läntisiä uudisasukkaita. >Uuden ajan taitteessa Viipurin seuduille oli jo ilmeisesti syntynyt eräänlainen kaakkoismurteiden esimuoto.
 

Täysinän rauha 1595

Pähkinäsaaren rauhan raja ei ollut ylittämätön este, kun Ruotsi pyrki uudisasutuksella laajentamaan valtakunnan aluetta. >Täysinän rauhassa 1595 Venäjän Karjalan länsirajaa muutettiin itään päin. Raja kulki Karjalan kannaksen halki ja sitten aluksi nykyisen Pohjois-Karjalan länsirajaa pitkin, periaatteessa Jäämereen saakka. Raja kulki savolaisten ja karjalaisten silloisten asutussuhteiden mukaisesti.
 

Stolbovan rauha 1617

>Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi sai Venäjältä Inkerinmaan ja Laatokan Karjalan, jonka itäraja vakiintui Salmin, Suojärven ja Ilomantsin itärajalle. Ns. Raja-Karjalan murrealue ulottui juuri sinne saakka.

Stolbovan rauha mullisti täysin Karjalan itäryhmän asutus- ja kieliolot. Uusien vallanpitäjien harjoittama käännytystyö ja ankara verotus johtivat nopeasti siihen, että karjalaisväestöä alkoi siirtyä Venäjälle. Ainoastaan Sortavalan itäpuolinen vyöhyke, Raja-Karjala, säilytti suurin piirtein entisen asujaimistonsa ja sen mukana myös kielensä.
 

Uudenkaupungin rauha 1721

>Pietari Suuri valloitti takaisin Inkerinmaan, Viipurin Karjalan ja entisen Käkisalmen läänin eteläosat. Uudenkaupungin rauhassa 1721 raja siirrettiin suunnilleen sinne, missä se nykyäänkin on. Tällöin muutto Ruotsin valtakunnan puolelta keskeytyi ja rajan kaakkoispuolelle syntyi suhteellisen yhtenäinen kaakkoismurre. – Näin ns. Vanha Suomi joutui lähes sadaksi vuodeksi eroon muusta valtakunnasta.
 

Turun rauha 1743

Pikkuvihan jälkeisessä Turun rauhassa 1743 raja siirtyi vielä lännemmäksi, Kymijoelle ja Saimaalle, niin että Savonlinnakin joutui Venäjän puolelle.
 

Haminan rauha 1809

Kun koko Suomi joutui Venäjän valtaan Haminan rauhassa 1809 ja sai sisäisen itsehallinnon eli autonomian, Vanha Suomi eli Viipurin ja Laatokan Karjala yhdistettiin muuhun Suomeen 1812. Raja palasi suunnilleen Stolbovan rauhan rajalle.
 

Suomen itsenäistyminen 1917

Kun Suomi itsenäistyi 1917, Suomen ja Karjalan itäraja vahvistettiin Tarton rauhassa Stolbovan rauhan rajalle.
 

Talvi- ja jatkosota 1939 – 1944

Talvisodassa Suomi menetti 1940 jälleen Neuvostoliitolle Viipurin ja Laatokan Karjalat (24738 neliökilometriä). Alueen koko väestö, n. 400 000 henkeä, muutti siirtolaisina Suomeen ja hajaantui eri puolille maata.

Jatkosodassa 1941 –  44 Suomi aluksi valloitti takaisin menetetyt alueet ja miehitti myös suuren osan  >Itä-Karjalaa. Moskovan välirauhassa 1944 raja palautettiin talvisodan jälkeisille linjoille, jonne se vahvistettiin myös Pariisin rauhassa 1947. Jatkosodan aikana Karjalaan muuttanut väestö palasi jälleen siirtolaisina eri puolille Suomea.
 

Karjalan nykytilanne

Yhtenäisestä muinaisesta Karjalasta kuuluvat Suomeen nykyiset Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Entinen Viipurin Karjala ja Laatokan Karjalan eteläosat kuuluvat Venäjän tasavallan Pietarin alueeseen. Laatokan Karjalan Pohjois- ja itäosat on liitetty Karjalan tasavaltaan, joka on Venäjän tasavallan osa. Siihen kuuluvat myös >Aunuksen Karjala sekä Äänisen ja Vienan Karjala eli koko ns. Itä-Karjala.


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]