© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


2.4  Diftongien reduktio

Murrepiirteen esiintyminen | Ilmiön historiaa | Nykyedustuksesta
 

Murrepiirteen esiintyminen

Äänteen reduktio tarkoittaa vajaaääntöisyyttä. Redusoituneet vokaalit ovat normaalia heikommalla lihasjännityksellä muodostettuja. Diftongin reduktio koskee i, u, y -loppuisia diftongeja.

Ilmiötä tavataan lounaismurteissa ja niiden naapuruudessa sekä savolaismurteissa (Kettunen 1940, kartta 158).
 

  • laeh(a), naora(a)

Lisäsimerkkejä: laeh(a) 'laiha',  päev(ä) 'päivä', koer(a) 'koira', naora(a) 'nauraa', neol(a) 'neula',  pooran 'poudan',  kööh(ä) 'köyhä', ääräs 'äyräs'. — Lounaismurteissa ja Ala-Satakunnan murteissa sekä niiden välisissä siirtymämurteissa.

     

  • päevä, laolaa

Lisäesimerkkejä: kaekki 'kaikki', päevä 'päivä', poeka 'poika', laolaa 'laulaa', eokko 'eukko', täös 'täysi'. — Lähes kaikissa savolaismurteissa alkaen pohjoisessa Kuusamosta; idässä Ilomantsista, Ruskealasta; etelässä Säämingistä, Puumalasta, Ristiinasta; lännessä Kuhmoisista, Karstulasta, Pihtiputaalta. Lisäksi Kaakkois-Hämeen Hollolan ryhmässä sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla Haapajärveltä Ylikiiminkiin.
 

  • laalaa, kööhä

Savolaismurteiden keskiosissa reduktio on johtanut vokaalien assimiloitumiseen (samankaltaistumiseen) diftongeissa ei, au, ou, öy, äy, esim. leepä 'leipä', laalaa 'laulaa', koolu 'koulu', kööhä 'köyhä', kään 'käyn'.
 

Lounaismurteissa diftongin jälkiosa on vähän pitempi, savolaismurteissa taas alkuosa, esim. (liioitellen merkittynä) saeera(at) – saaer(r)aat

     

Ilmiön historiaa

Lounaismurteiden reduktio, koer(a) 'koira', naora(a) 'nauraa', kööh(ä) 'köyhä', lienee peräisin 1300-luvulta. Ilmiö peittää lounaisella alueella suurin piirtein koko >Varsinais-Suomen.

Redusoituneista diftongeista on esimerkkejä 1600-luvun kirjallisuudessa. Savolaismurteiden reduktion vanhimmat merkit esiintyvät 1500-luvun jälkipuoliskon asiakirjoissa.
 

Nykyedustuksesta

Diftongien reduktio on niitä piirteitä, jotka parhaiten paljastavat puhujan savolaisuuden. Ja vaikka monilla ei enää olekaan redusoituneita diftongeja, heidän ääntämyksessään on silti jotakin, johon varsinkin eteläsuomalaisen korva reagoi. (Mielikäinen 1980 – 1991.)

Savolaismurteissa vokaaleille on ominaista väljyys, mikä on varsinaisen reduktion sukulaisilmiö. Ominaisuudesta on käytetty nimitystä "savolaisvaihde" (Sarvas 1980). Tällöin leuka on tavallista alempana, artikulaatio on takainen, huulien pyöristystä väljennetään ja muutenkin äännetään väljemmin kuin yleiskieltä.
 


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]