© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


2.9  Jälkitavujen vokaalien välinen h

Murrepiirteen esiintyminen | Ilmiön historiaa | Nykyedustuksesta
 

Murrepiirteen esiintyminen

>Painottoman tavun vokaalin jälkeinen h on säilynyt etupäässä länsimurteissa. Nykyään h:llisia muotoja on varsinkin pohjalaismurteissa. Niitä tavataan myös Rauman seudulla ja Kymenlaaksossa. (Kettunen 1940, kartta 8)
 

  • lampahat, tupahan

Tässä tyypissä h:ta ympäröivät vokaalit ovat pysyneet sellaisinaan. (Sanojen merkitys: 'lampaat', 'tupaan'.)
 
Aluetta on Etelä-Pohjanmaan eteläosassa (Isojoelta Kuortaneelle), Keski-Pohjanmaan Lestijoen murreryhmässä (Lohtajalla, Himangalla, Kannuksessa ja Toholammilla) sekä Peräpohjolassa Kemijärvellä ja Sallassa.
 

  • lamphat, tuphan

Tyypissä h:ta edeltävä vokaali on kadonnut. Ilmiö on >sisäheitto eli synkopee.
 
Pohjanmaalla aluetta on eteläpohjalaisten murteiden pohjoispuoli (Teuvalta Alahärmään) sekä Keski-Pohjanmaan Vetelin murreryhmä (Veteli, Kaustinen, Halsua, Ullava). Tämän alueen keskelle tunkeutuu >savolaiskiila, josta h puuttuu.
 
Peräpohjolassa tätä tyyppiä edustavat lähinnä Kemin murteet ja niihin liittyvät Itä-Ruijan murteet sekä osittain Jällivaaran ja Länsi-Ruijan  murteet.
 

  • lamphaat, tuphaan

Tyyppiä tavataan Tornion murteissa ja niihin liittyvissä Länsi-Ruijan murteissa sekä eräin poikkeuksin Jällivaaran murteissa. Siinä h:ta edeltävä vokaali on kadonnut, mutta h:n jälkeinen vokaali on pitkä.
 

  • taloho(n), kylähä, silmihi

Muodot ovat illatiiveja ('taloon, kylään, silmiin'); niitä tavataan lounaismurteissa Rauman seudulla.
 

  • lampah(a)t, tupah 'tupaan'

Tällaisia h:n säilymiä on Kaakkois-Hämeen Iitin murreryhmässä Kymenlaaksossa.
 

Ilmiön historiaa

Suomessa pitkä vokaali on sanan ensi tavua kauempana aina myöhäsyntyinen. Usein vokaalien välistä on kadonnut h, esim. taloon < talohon, saatiin < saatihin, vieraan < vierahan.

Vielä 1500-luvulla tällainen painottoman tavun vokaalin jälkeinen h oli säilynyt yleisesti murteissa, mikä ilmenee vanhoista asiakirjoista. Nykyään h:lliset muodot ovat lähinnä länsimurteisia, vaikka suuresta osasta Länsi-Suomea h on kadonnut jo varhain. Myös Kalevalan kielessä h on säilynyt, mutta sielläkään se ei ole itäsuomalainen vaan itäkarjalainen piirre.

Eräät h:n >metateesimuodot, jotka ovat päätyneet yleiskieleenkin, ovat peräisin lounaismurteista, esim. murhe (< mureh,  vrt. murehtia), perhe (< pereh, vrt. perehtyä), parhaat (< parahat).
 

Nykyedustuksesta

Painottoman tavun vokaalin jälkeinen h on säilynyt Etelä-Pohjanmaalla varsin hyvin: tutkimustietojen mukaan koululaiset ovat säilyttäneet paikallismurteisen kannan yli puolessa tapauksista (Mielikäinen 1980 – 1991). Esimerkkejä illatiivimuodoista: etehe, paikkaha, piänehe, selekähä, suaraha, (erisnimiä:) Härmähän, Turkuhun, Ouluhun, Helesinkhin.

Eteläpohjalaisilla koululaisilla ja opiskelijoilla saattavat murreasuisina esiintyä passiivimuodossa niinkin kirjalliset sanat kuin erikoistuthan, suhtaurutaha, tutkitahan, painotetahan, käyttäyrytähä, torettihi.

Peräpohjalaisessa nykypuhekielessä maaseudulla h ei ole uhattuna vielä lähivuosikymmeninä, kun taas kaupungeissa se näyttäisi nopeasti häviävän. Häviämissuuntauksen johdossa ovat naiset, mutta toisaalta maaseudulla h:n vankoilla tukialueilla naiset ovat säilyttäjiä. (Mantila 1992.)
 


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]