Etusivu l Sisällys l Hakemisto l <Edellinen l Seuraava>


4
Pedagogiset taidot ja huumori tarina-aineiston valossa



Edellisten lukujen perusteella voidaan kokoavasti todeta, että koulumaailmassa esiintyvät monimuotoiset humoristiset ilmiöt ovat joko tietoisesti tuotettuja tai eriasteisen tahattomasti kehkeytyviä. Niitä yhdistää se, että jollakin tapaa yhteen sopimattomat asiat kohtaavat ja muuttavat tavanomaisen, ennustettavan päiväjärjestyksen (vrt. Bergson 1994; Knuuttila 1992, 106–107, 112; Kinnunen 1972, 201). Tietoinen huumorin viljely voi perustua ennalta harkittuihin tekniikoihin tai tyyleihin sekä tietoisuuteen siitä, minkälaiset asiat eri-ikäisiä yleensä huvittavat. Mutta toisaalta kyse on myös hetkeen tarttumisesta, koomisten mahdollisuuksien luovasta hyödyntämisestä yksilöllisesti tai vastavuoroisena spontaanina vuorovaikutuksena ja leikittelynä oppilaiden ja opettajan välillä (ks. Kinnunen 1994, 257–264). Opettajien tahallinen huumori voi olla yhtä lailla ilkeilevää kuin ystävällistäkin.

Tutkimuksemme jälkimmäisessä osassa syvennytään empiirisen aineiston pohjalta suomalaisten opettajien pedagogisten taitojen yhteydessä ilmenevään huumoriin, "pedakomiikkaan". Lahdeksen (1985; 1997) jaottelu opettajan perustaidoista on tarjonnut lähtökohdan empiirisen osan ja aineiston analyysinrungon jäsentelylle. Lahdes erottaa opettajan perustaidoissa neljä pääaluetta: viestintätaidot, ihmissuhdetaidot, sosiaalisen järjestyksen taidot ja motivointi- ja aktivointitaidot. Tutkimuksemme jälkiosassa etsimme vastausta kysymykseen, millä tavoin opettaja käyttää huumoria näiden taitojen osana.

Tutkimuksemme empiirinen osuus kohdistuu tarina-aineistoon, jonka Pirjo Nuutinen keräsi vuosina 1998–2000 yhdessä Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen eri koulutuslinjojen opiskelijoiden kanssa entisiltä ja nykyisiltä opettajilta ja oppilailta ympäri Suomea.
 

Mene sivuille:

4.1 Pedagogisten perustaitojen jäsennys
4.2 Tutkimustehtävä ja aineisto
4.3 Aineiston luokittelu