Etusivu l Sisällys l Hakemisto l <Edellinen l Seuraava>


5.1
Opettajan hyväntahtoinen huumori



Sivun hakusanat
:
Oppilaiden hauskuttaminen l Oppilaiden hyväntahtoinen kiusoittelu l Jännityksen laukaiseminen l Elämän kovuuksien helpottaminen l Virheellisten suoritusten kommentointi l Oppilaan pelastaminen nolosta tilanteesta l Oppilaiden huumorin salliminen

Tekstinäytteet:
Kyseisen opettajan huumori oli aina hyväntahtoista... l No ekaa kertaa ku tultiin historian tunnille... l Oma ala-asteen opettajani 4.–6. luokilla oli sama mieshenkilö... l Opiskelijoiden piti mennä yksin pimeään huoneeseen kehittämään kuviaan... l Yläasteen äidinkielen opettajalla oli aina järjestyshäiriöitä uusien oppilaiden tullessa yläasteelle... l ...satutti ulkoilussa huulensa ja siitä tuli mielettömästi verta... l Sitt se opettaja sano, että on ostanut uuden auton... l ...sit jos mä huomaan et joku tekee hirveen jännittyneenä... l Kerran kun hän kiukutteli, muttei niin rajusti... l Kuudennella luokalla biologiassa oli aiheena ihmisen biologia... l Opettajalla oli tapana viheltää alaspäin ku joku vastas väärin... l Lukiossa myöskin kielten opettajat olivat aikamoisia persoonallisuuksia... l Opettajana oli rento mies, joka aina vitsaili oppilaidensa kustannuksella... l Kauppaopistossa matematiikan opettajana oli kuivahko naisihminen...


Huumori osana opettajan ihmissuhdetaitoja -luokka muodosti suurimman ryhmän (29,5 %) muihin yläkategorioihin verrattuna. Tähän kategoriaan luokitetussa aineistossa huumoria käytetään useammin palvelemaan opettajan hyväntahtoisia (84,8 %) kuin negatiivisia (12 %) tarkoitusperiä. Opettajan hyväntahtoiseen huumoriin (luokka 1) kuuluu oppilaiden hauskuttaminen, hyväntahtoinen kiusoittelu huijaamalla, jännityksen laukaiseminen komiikan avulla, elämän kovuuksien yli auttaminen, virheellisten suoritusten kommentoiminen, oppilaan pelastaminen nolosta tilanteesta  ja oppilaiden huumorinkäytön salliminen.

Suurimmaksi hyväntahtoisen huumorin käyttöalueista muodostui oppilaiden hauskuttaminen. Tämä luokka sisälsi vitsailemisen oppilaiden kustannuksella, hauskojen tarinoiden kertomisen, tahallisen koomisen elehtimisen, opetukseen liittyvät ja liittymättömät vitsit sekä leikkimieliset kilpailut.

Oppilaiden hauskuttaminen kuuluu opettajan ihmissuhdetaitoihin. Kuten on jo todettu, monet luokat menevät päällekkäin ja varsinkin hauskuttamisella voi olla muitakin tehtäviä kuin edistää hyvien ihmissuhteiden kautta oppimista. Se voi liittyä tauottamiseen tai sillä ei välttämättä ole erityisiä päämääriä, ainakaan tietoisesti asetettuja. Toisaalta hauskuttaminen palvelee ryhmän koheesiota, jos kaikki pääsevät osalliseksi hauskanpitoon.

Hauskuttamiseen olemme muun muassa sisällyttäneet hassuttelun, pelleilyn, hauskat sanat ja sanonnat, hauskat piirrokset, kollegoiden kanssa pelleilemisen oppilaiden huvittamiseksi sekä hauskat rutiinit, poikkeavat sekä hupaisat tavat hoitaa tavanomaisia asioita luokassa. Hyväntahtoinen huumori on kuitenkin hauskutuksen tärkein elementti. Oppilaat kokevat opettajan empaattiseksi ja heidän parastaan ajattelevaksi myös huumorin harjoittamisen kautta:

Kyseisen opettajan huumori oli aina hyväntahtoista. Hänen juttunsa eivät koskaan kohdistuneet keneenkään läsnä olevaan ihmiseen, vaan enemmänkin pienen kotikylämme paikallisiin "julkkiksiin" tai ajankohtaisiin asioihin... (118)

Opettajat hauskuttivat oppilaita myös vitsailemalla heidän kustannuksellaan. He tekivät myös pieniä jekkuja tai piloja oppilaille, ottivat oppilaita tai oppilaitten nimiä opetusesimerkkeihinsä, "pakottivat" oppilaat hankaliin tilanteisiin, kuten pienet oppilaat kirjoittamaan taulun yläosaan ja pitkät taulun alaosaan, sekä kertoivat esimerkiksi luokan uudelle oppilaalle hauskoja tarinoita vanhoista oppilaista. Opettaja saattoi päiväkodissa nimitellä leikkimielisesti alle kouluikäistä lasta "Jenni-Penniksi". Vitsailu oppilaiden kustannuksella oli hyväntahtoista, mutta toi pientä jännitystä oppilaiden elämään. Samalla se toimi luokka- tai ryhmähenkeä kohottavana tekijänä. Opettaja ilmaisi usein välittämisensä näkemällä vaivaa mukavien juttujen keksimisessä. Myös Stebbins (1982, 94) toteaa tämän: "Huumori voi olla kuitenkin ainoa ja suurin opettajan persoonan ilmentäjä, sillä mikä tahansa opettajan huumorinkäyttötapa onkin, se saa oppilaat huomaamaan, että he ovat tällaisen huomion arvoisia." Näyte tällaisesta huumorista:

No ekaa kertaa ku tultiin historian tunnille opettaja oli jo siinä käytävällä. Sit ku me oltiin tultu siihen, ni se sano et "menkää tohon jonoon kauneusjärjestykseen ja pojat ensin". Mee nyt sit siinä johonki väliin (nauraa)... (185)

Opettajat ovat tunnetusti hyviä suustaan, onhan opettajan ammatti puheammatti. Opettajilta myös löytyy monenlaisia hauskoja tarinoita oppilaiden huvittamiseksi tunnin lomassa. Opettajat kertoivat hauskoja tarinoita itselleen tapahtuneista kommelluksista opetettavan asian väliin, kaksimielisiä tarinoita kevennykseksi, tarinoita motivoinniksi opetettavaan aineeseen tai katkaistakseen tunnin tai vain puhuakseen jostakin muusta kuin käsillä olevasta aiheesta. Joskus juttu saattoi kuitenkin mennä yliampuvaksi tai sellaiseksi, joka ei kuulu opetukseen ja josta huomaa keskittymisen herpaantumista:

Oma ala-asteen opettajani 4.–6.-luokilla oli sama mieshenkilö, joka oli opettanut äitiänikin ja hän oli ollut myös äitini perheen hyvä tuttu. Opettaja tapasi kertoa omasta mielestään hauskoja tapahtumia vanhalta ajalta minulle koko luokan kuullen. Jutuissa oli huumoria mukana mutta huumori oli tullut juttuihin mukaan antamaan lisäväriä ja jutut usein menivät yliampuviksi... (403)

Opettajat käyttivät paljon elehtimistä, ilmeilyä ja näyttelemistä komiikan perille saattamisessa. Joillakin opettajilla oli varastossaan temppuja, joilla hauskuttaa oppilaita. Korvien heiluttelu, käsillä seisominen, tekohampaiden loksuttelu, jalan vieminen niskan taakse, spagaatti ja muut yllättävät teot saivat ihailua oppilailta. Oppilaat pitivät myös hauskoina opettajan näyttelemistaitoja, ilmeilemistä, harkittua kävelytyyliä sekä tempauksia, kuten opettajan jääkiekonpelaamista karttakeppiä mailana käyttäen, varsinkin kun opettajan nimi oli Maila Makkonen. Ensiluokkalaisia huvitti opettajan hassuttelu hänen etsiessään poissa olevaa oppilasta pulpetin alta. Opettajat kykenivät matkimaan myös oppilaita riemastuttavasti monenlaisia ääniä.

Opettajat käyttivät sanallisia kykyjään muutoinkin kuin hauskojen tarinoiden kertomiseen. Vitsit kuuluivat olennaisena osana oppilaiden huvittamiseen. Vitsit liittyivät usein opetettavaan aineeseen, mutta niitä kerrottiin myös välipalana ja ilman yhteyttä opetettaviin asioihin. Vitsejä kerrottiin vieraalla kielelläkin. Opettajat myös toistivat usein samoja vitsejä, joten otimme omaksi luokakseen toistuvat vitsit.

Vitsirepertuaaria oli monenlaista: siihen kuului myös rasistisia, seksuaali-, poliittisia sekä mies- ja naislogiikkavitsejä. Vitseistä oli eniten seksuaalivitsejä (77,1 %), joita varsinkin yläasteella ja toisen asteen koulutuksessa viljeltiin. Opettajista etenkin miesopettajat viljelivät seksivitsejä. Tämä tulee ilmi myös Wellsin (1974) tutkimuksissa, joista kävi ilmi, että yläasteen miesopettajat käyttivät "järeintä" huumoria, varsinkin seksuaalisia ja epäsuopeita vitsejä. (Bryant & Zillmann 1989, 55–56.) Näyte seksivitseistä:

Opiskelijoiden piti mennä yksin pimeään huoneeseen kehittämään kuviaan. Yhdelle tytölle tuli vaikeuksia ja hän pyysi mua apuun. Tulin miltein saman tien takaisin ja totesin opiskelijoille: "Suomalainen mies on nopea, viidessä minuutissa veltosta velttoon ja puheet siinä mukana. Mut tää oli kyllä Suomen ennätys." Ja kaikkia nauratti. (752)

Poliittisista vitseistä oli vain yksi maininta, jossa kerrottiin yläasteen historian opettajalla olleen aina kerrottavana poliittisia vitsejä, jotka eivät yleensä naurattaneet ketään lukuun ottamatta tarinan kertojaa, joka piti niitä sopivina kevennyksinä ja aina opetettavaan aineeseen liittyvinä.

Opettajat saattoivat haastaa oppilaat joskus kesken tunnin leikkimieliseen kilpailuun, kuten punnertamiseen. Tämä huvitusmuoto kävi hyvin kevennyksenä, työrauhan kontrollina, tiettyjen oppilaiden kanssa hauskanpitona sekä yleisenä ilmapiirin kevennyksenä:

Yläasteen äidinkielen opettajalla oli aina järjestyshäiriöitä uusien oppilaiden tullessa yläasteelle ja etenkin poikien keskuudessa oli naisopettajalla kova paikka ansaita kunnioitusta. No sitten oli juuri näitä "järjestyshäiriöitä" ja Marttahan se siihen hermostui ja meni sinne niitten häiriköivien poikien luo ja sano niille että: "Kattotaas kumpi meistä on kovempi jätkä ja kummalla yltää kädet maahan" ja alkoi sitten taivuttaa eteenpäin polvet suorina ja sai sitten kädet ihan helposti maahan. No sillä pojalla ei tietenkään ne kädet sinne maahan yltäny, mutta se ei oikein vakuuttanut näitä poikia opettajan kovemmuudesta. Martta sitten sano niille pojille että: "No se on sitä kun minä harrastan noita itämäisiä taistelulajeja…" Pojat oli ihan hiljaa siitä eteenpäin Martan tunnilla ja pian sitten alkoi koulussa kiertää aikamoisia juttuja miten Martta haastaa kaikki häiriköivät oppilaat ottelemaan karatea ja tunneilla oli varsin rauhallista. Eihän se Martta ollut kertonut että se harrastaa tai-chita, eikä mitään karatea. (906)

Oppilaiden hyväntahtoinen kiusoittelu huijaamalla on läheisesti yhteydessä oppilaiden kustannuksella vitsailemiseen. Molemmat ovat oppilaiden hauskuttamista, mutta huijauksessa on kyse opettajan keksimästä juonesta, jota hän kokeilee oppilaaseen. Oppilaan hoksaamiskyvystä riippuen huijaus paljastuu tai jää paljastumatta. Opettajat huijasivat alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä lapsia kertomalla päättömiä asioita, esimerkiksi kuinka opettaja pienenä harjasi kaiken päivää vessanpönttöään hammasharjalla tai miten Kippari-Kalle syö juuri sitä ruokaa, josta lapsi ei pidä, ja tulee vahvaksi. Myös muissa lapsille vastenmielisissä päivärutiineissa kuten nukkumaan menossa, ruokailussa ja pienissä tapaturmissa opettajat yrittivät saada lapsen hauskojen juttujen avulla tekemään asioita ja unohtamaan hetkeksi epämieluisat tunteensa:

...satutti ulkoilussa huulensa ja siitä tuli mielettömästi verta. Poika oli tietysti aivan kauhuissaan, koska verta valui lumelle ja se näytti siinä niin punaiselle ja pelottavalle. Päätin saada pojan ajatukset muualle ja sanoin hänelle, että: Arvaapa mitä mulle kerran kävi? Multa irtosi koko pää. Poika katsoi mua pitkään aivan hiljaa ja kysyi sitten, että miten se sitten saatiin takas? Mä sanoin että se ommeltiin. Poika katsoi mua taas pitkään ja kysyi, että miks mun kaulassa ei näy mitään jälkiä? Ja siinä samassa se poika tajus ja sille tuli mieletön hymy naamalle kun se sano: Sinä narraat!!! (483)

Aprillipäivä on niin opettajien kuin oppilaidenkin yleinen pilailupäivä. Opettajat ja oppilaat keksivät aprillipäivänä urakalla piloja, ja usein niihin langetaankin. Näistä pilailutilanteista seuraa yleensä yhteistä naurua. Tässä luokassa on otettu huomioon vain opettajan tekemät aprillipilat. Näyte:

...Sitt se opettaja sano, että on ostanut uuden auton! Se oli jo legenda, että sillä oli Datsun 100 A, sinapinharmaa. Kukaan ei meinannu uskoa, mutta se sano, että menkää ikkunaan kattomaan. Ja sit se huusi aprillia. (16)

Opettajat käyttivät komiikkaa myös jännityksen laukaisemiseen (luokka 1.3), jotta oppilaiden suoritustasoa saisi nostettua. Eräs opettaja lauloi ennen koetta "itsetunnonkohotuslaulun". Toinen opettaja käytti puolestaan kehollista jäljittelyä ja improvisointia laukaistakseen oppilaiden jännitystiloja:

...sit jos mä huomaan et joku tekee hirveen jännittyneenä tai laiskasti tai toiset on ku paleltuneita perunanvarsia, notkollaa joka suuntaa tai… tai sillai että hän ei niinku oikeen sisäistä että siinä tanssissa täytyy uskaltaa olla niinku mukana kaikella lailla niin sit mä näytän improvisoiden et miltä ne näyttää ku ne jättää esimerkiks jonku liikkeen puolitiehen tai tekee väärin… Et yritän saada kaikki rentoutuu ja lakkaavat jännittämästä ja sit ku jännittäminen laukee he pystyy niinku rentoutuun siellä tunnilla niin sillo heidän tanssistaanki tulee… äää… nautinnollisempaa katsottavaa ja saavat irti enemmän. (575)

Huumoria voidaan käyttää myös helpottamaan elämän kovuuksia ja vaikeuksia. (Haavio 1954, 110). Vaikeiden asioiden yli auttaminen (luokka 1.4) liittyy myös opettajan empaattiseen suhtautumiseen oppilaisiin. Ymmärtäväisen huumorin tuomat positiiviset tunteet auttavat lasta selviämään "elämän kolhuista". Erityisesti pienten lasten kanssa opettajat turvautuivat huumoriin jonkin vahingon sattuessa lapselle, kuten legopalikkakorin tippuessa hyllyltä tai huulen loukkaantuessa pihaleikeissä. Opettaja antoi myös huumorin avulla positiivista palautetta kiukunpuuskiin taipuvaisen oppilaan käyttäytymisen edistymisestä:

...Kerran kun hän kiukutteli, muttei niin rajusti, niin käytiin taas keskustelua miten tilanteen olisi voinut välttää ja miten muita ei saa satuttaa. Tää oppilas oli usein harmistunut, kun ei ollut voinut hillitä itseään. Kun oltiin käyty vakavat asiat läpi, muistutin häntä, että olet kuitenkin edistynyt. Kysyin häneltä muistaako hän kun ennen sai näitä kiukunpuuskia ja näytin tälle oppilaalle niitä ilmeitä ja liikkeitä, joita hänellä oli tapan tehdä. No tää oppilas kikatti ja kikatti mun ilmeille ja samalla omalle käyttäytymiselleen. Ehkäpä hän sai tunteen, että vaikka en nyt just onnistunu, niin olen kuitenkin edennyt omalta aiemmalta tasolta katsoen. Tärkeetä on että tämä keskustelu käytiin kahden kesken, ettei oppilas tunne itseään nolatuksi ja on oltava varma, että oppilas on valmis vastaanottamaan huumorin koskien omaa käyttäytymistä! (583)

Opettajat ihmistuntija-ammattilaisina osaavat myös ennakoida oppilaiden hämmentyneisyyden tiettyjen asioiden edessä. Ihmisen biologia kuudennella luokalla saa oppilaat monenlaisten sekavien ja häpeilevien tunteiden valtaan. Opettaja kykenee omalla toiminnallaan ja asenteellaan auttamaan oppilaita sellaisten tunteiden yli laukaisemalla jännitystä sekä laskemalla leikkiä vaikeista asioista:

Kuudennella luokalla biologiassa oli aiheena ihmisen biologia. Sen ikäisenä (11–12-vuotiaana) tuntui ihan uskomattoman nololta, että joku miesopettaja kertoisi meille miten lapsia tehdään, kuukautisista ja kaikenlaisista ruumiinosista. Opettaja osasi kuitenkin keventää tunnelmaa vitsailemalla itsestään ja omasta lapsimäärästään. Hän on nimittäin lestadiolainen suurperheen isä. (766)

Luokkaan elämän kovuuksien yli auttaminen liittyi hyvin erilaisia tapauksia, vaikkakin tapauksia oli erittäin vähän ihmissuhdetaidoista (1,9 %). Yhteistä niissä kuitenkin oli jonkinlainen huumorin tuoma helpotus ja huojennus, joka Freudin mukaan edustaa huumorin ydinolemusta. (Vrt. Wolfenstein 1954, 46.)

Oppilaan virheellisten suoritusten kommentoiminen kertoo opettajan oppilaankäsittelytaidosta ja empatiakyvystä. Tarinoiden perusteella opettajat reagoivat oppilaiden virheellisiin vastauksiin hyväntahtoisen huumorin mutta myös ironian keinoin. Virheelliset vastaukset tai vastaamatta jättämiset saivat opettajat kehittelemään sanontoja, nimittelemään oppilaita hyvätahtoisesti ja ilmehtimään kukin oman persoonansa mukaan. Hyväntahtoista huumoria opettajat viljelivät myös sanalaskujen ja letkautusten muodossa, välttäen loukkaamista ja tavoitellen huvittavuutta. Pari näytettä:

Opettajalla oli tapana viheltää alaspäin ku joku vastas väärin tai sitte huus kovalla äänellä: !Eeeeeii!. Ja sehän piti vaihtaa heti se vastaus ku meni väärin ja vihels monta kertaa peräkkäin ku meni väärin. Siis joskus huudettiin vaan kovempaa kilpaa haaaaaben-vihellys-hast-vihellys... (786)

Lukiossa myöskin kielten opettajat olivat aikamoisia persoonallisuuksia, myöskin koomisia opettajatyyppejä, jos heidän huumorinsa ymmärsi oikein. Ruotsin opettaja (n. 60–v. nainen) kutsui meitä mursuiksi ja elefanteiksi, jos emme osanneet jotain. Tällöin myöskin "jäljet johtivat sylttytehtaalle". Hänen permiksensä myös oikeni ja maksa lepsahti, jos emme osanneet jotain. (394)

Mutta opettaja voi myös pelastaa oppilaan nolosta tilanteesta (luokka 1.6). Oppilaille noloja tilanteita olivat paitsi väärin vastaamiset myös väärien sanojen sanominen aiottujen sijaan, kuten impotentti (eksponentti) tai Venäjän Keisari Suutari Pieri (Pietari Suuri) tai muut sammakot ja kömmähdykset. Tällaisista tahattomista nolauksista saattaa oppilaalle jäädä pysyviä kielteisiä koulumuistoja, mutta taitava opettaja osaa sivuuttaa ja peittää vaikean tilanteen suuntaamalla muiden oppilaiden huomion johonkin muuhun piirteeseen tai asiaan, joka tilanteessa kävi ilmi. Bowden & Melbo toteavat: "– – myös lapsen sosiaalinen hyväksyntä muiden silmissä laskee, jos hän joutuu naurunalaiseksi. Sosiaalinen hyväksyntä on myös yhteydessä itsetuntoon ja itsensä arvostamiseen." (1937, 138.) Lisäksi erilaisilla nokkeluuksilla tai sananparsilla opettaja voi saada tilanteen hallintaansa kiinnittämällä huomion itseensä niin, ettei nolatun oppilaan tarvitse kärsiä kaikkien huomiosta. Joskus taas asiallinen kommentti tai tilanteen sivuuttaminen auttaa normaalitilanteen saavuttamisessa. Komiikka nolojen tilanteiden pelastajana on verraton opettajan apuväline:

Opettajana oli rento mies, joka aina vitsaili oppilaidensa kustannuksella niin, että kaikilla muillakin oli sitten hauskaa. Opettaja ei kuitenkaan ollut ilkeä, vaan käytti huumoria positiivisessa muodossa. Jos joku oli mokannut itsensä tai tehnyt jotakin typerää, opettajalla oli yleensä jotakin vitsikästä sanottavaa. (112)

Hyväntahtoista huumoria edustaa oppilaiden oman huumorin salliminen luokassa (1.7), mikä kuitenkin aineiston juttujen perusteella oli vähäistä (vain 3,2 % ihmissuhdetaidoista). Yhteistä näille tapauksille oli se, että opettaja nauroi oppilaiden vitseille tai muille hauskoille jutuille. Opettaja ei pelännyt menettävänsä auktoriteettiasemaansa, vaikka yhtyi oppilaidensa harjoittamaan komiikkaan. Päinvastoin oppilaat pitivät tällaisesta opettajasta hyvin paljon ja myös arvostivat häntä. Tämänkaltainen opettaja ei myöskään pitänyt sopimattomana, vaikka oppilasta alkoi naurattaa kesken tunnin jokin asia tai joku halusi kertoa vitsin. Tämä kertoo sellaisesta luokan ilmapiiristä, joka parhaimmillaan voidaan saavuttaa. Myönteinen oppimis- ja opiskeluilmapiiri Schmuckin & Schmuckin (1997, 31) mukaan rakentuu paljosta opettajien ja oppilaiden vaikutusvallasta toisiinsa. Tällöin luokassa on korkea koheesio ja yhdessä laadittuja sääntöjä. Lisäksi luokan normit tukevat opiskelua ja ryhmän jäsenten yksilöllisyyttä. Myös kommunikaatio on avointa, konfliktit käsitellään rakentavasti ja avoimesti sekä ryhmässä työskentely ja sen kehittäminen on arvo sinänsä.

Stebbinsin (1982) mukaan yhteisymmärrystä luova huumori kertoo kuulijoille heidän olevan sen arvoisia, että humoristi haluaa jakaa heidän kanssaan hyvää tuultaan. Tähän liittyy myös se seikka, että yleisö ja humoristi ovat tasa-arvoisempia toistensa kanssa. Kun nauretaan yhdessä jollekin, katoaa opettajan status hetkellisesti ja hän on samalla tasolla oppilaiden kanssa. (Stebbins 1982, 94.) Ehkä tästäkin syystä yhdessäkään tapauksessa, jossa opettaja salli oppilaiden huumorin, ei esiintynyt työrauhahäiriöitä. Oppilaan huumorin sallimista kuvastaa myös oppilaan humoristinen ja kekseliäs koevastaus, jota myös opettaja kommentoi vitsikkäästi. Samoin huumorinkäyttöä salliva opettaja saattoi pyytää oppilaitaan kertomaan vitsejä tai hauskoja tarinoita, jos hänellä ei ollut itsellään vitsejä valmiina tai hän oli tiedostanut, ettei ole niin sanottua vitsinkertojatyyppiä:

Kauppaopistossa matematiikan opettajana oli kuivahko naisihminen ja tunnit olivat yleensä tylsiä. Tunnin alussa opettaja kuitenkin pyysi aina jotakin opiskelijaa kertomaan päivän vitsin. Kun vitsi oli kerrottu siirryttiin kuivaan asiaan, ja asialinjalla pitäydyttiin lopputunti. (399)