Etusivu l Sisällys l Hakemisto l <Edellinen l Seuraava>


6
Huumori pedagogisessa viestinnässä


Sivun hakusanat:
Hauskat havainnollistamiskeinot opetuksessa
l Hassut muistisäännöt ja humoristiset esimerkit l Humoristinen kielenkäyttö ja sutkaukset l Epäonnistuneet huumoriyritykset l Itsensä pelastaminen komiikan avulla l Humoristiset itseilmaisun muodot l Itsensä kustannuksella pilaileminen l Oppilaat opettajan koomisten päähänpistojen toteuttajina

Tekstinäytteet:
Yläasteen puukäsityöope opetti meille seiskalla hitsaamisen alkeita... l No, heti ensimmäisenä tuli mieleen englannin opettajani ala-asteella... l Seitsemännen luokan ruotsin opettajamme helpotti numeroiden oppimista hauskalla tavalla... l … Ja hän sit näytti niinku ensin ikään kun väärän tavan juosta... l Siihen aikaan kierrätettiin runovihkoja, joihin jokainen vuorollaan kirjoitti runon... l Yläasteen historian opettaja oli hyvin värikäs persoona... l Kouluaikanahan sattui kaikkea hassua... ehkä kaikkein älyttömimpiä olivat ihmisbiologian tunnit yhdeksännellä luokalla... l ...Toisaalta hassut sanonnat naurattivat, toisaalta taas ne olivat ärsyttäviä, joskin tietenkin hauskoja opettajan mielestä... l Opettaja ei ollu mitenkään oppilaitten suosiossa... l Kerran sattu semmonen, että läksin hakemmaan satukirjaa... l Opettajamme oli laittanut fysiikan kokeeseen valinnaisia tehtäviä... l Lukiossa minulla oli historian opettaja, joka aloitti jokaisen kurssin samalla tavalla... l Joo heti tulee mieleen Eikka... l Eräänä päivänä me teimme pienen yllätyksen opettajalle ennen ruotsin tuntia... l ...Tää sama opettaja lähetti meijät tytöt rautakauppaan ostamaa hiirenpapanoit...


Opettajan viestintätaitoihin sisältyvää huumoria esiintyi 17,5 %:ssa tarinoista. Kategoriaan on sisällytetty hauskat havainnollistamiskeinot opetuksessa (luokka 3), hassut muistisäännöt ja huumoriesimerkit opetuksessa (luokka 4), humoristinen kielenkäyttö ja sutkautukset (luokka 5), epäonnistuneet komiikkayritykset (luokka 6), itsensä pelastaminen komiikan avulla (luokka 7), itsensä tai mielipiteensä ilmaiseminen humoristisesti (luokka 8), itsensä kustannuksella pilaileminen (luokka 9) ja oppilaat opettajan koomisten päähänpistojen toteuttajina (luokka 10).

Hauskat havainnollistamiskeinot opetuksessa -luokkaan kuuluvat tahallinen koominen elehtiminen (luokka 3.1) ja humoristisen materiaalin hyväksikäyttö (luokka 3.2). Humoristista havainnollistamista opettajat toteuttivat mm. roolileikein, taulu- tai kalvopiirroksin, imitoinnein ym. performanssein. Näissä opettajan lähin työväline oli mielikuvitus, jonka avulla opettaja itseään hyödyntäen mm. havainnollisti maan kiertorataa auringon ympäri, esitti kitkan vaikutuksia liukastelemalla lattialla, hyppeli pahana henkenä esittäen vanhan ajan maagisia uskomuksia tai heitteli oppilaita lumipalloilla, jotta aineen olomuodot tulisivat tutuiksi. Havainnollistamisen liittäminen seksuaalisiin asioihin varsinkin yläasteella sai oppilaat kiinnostumaan siitä, mitä opettajalla oli sanottavana. Tätä kuvastaa seuraava esimerkki havainnollistamisesta:

Yläasteen puukäsityöope opetti meille seiskalla hitsaamisen alkeita. Tehtävänä oli hitsata pikkusormenpään kokoinen pallo rautapalkkiin. Opettaja, vanhahko mieshenkilö, sanoi, että sen pitää näyttää ihan kunnon nänniltä. Siinä alettiin tietysti tirskumaan ja opettaja kysyikin, onko kukaan meistä nähnyt sellaista... (939)

Erilaisten opettajan kehittelemien opetusvälineiden kuten luuranko-Kallen tai sisäelintyyppi-Villen lisäksi opetuksen koomisia tehosteita olivat elehtimiset. Opettajat tehostivat koomisilla eleillä hauskoja juttujaan tai esimerkkejään. Esimerkiksi matematiikassa opettajat havainnollistivat matematiikan yhtälöitä hyppelemällä yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin luokan edessä tai biologiassa esittämällä eri eläimiä ja niiden elintapoja. Erilaiset ääntelytkään eivät olleet vieraita opettajien esittäessä opetukseen liittyviä asioita. Kummalliset teot jäivät oppilaiden mieleen, ja he ihailivat opettajansa kekseliäisyyttä ja itsensä likoon panemista. Tempaukset piristivät oppilaita ja kevensivät tuntia. Näyte:

No, heti ensimmäisenä tuli mieleen englannin opettajani ala-asteella. Hän opetti meille kieltolauseita, eli miten kiellät toista tekemästä jotain... Hän jopa kiipesi ikkunalaudalle, jotta kieltäisimme häntä hyppäämästä ulos kolmannesta kerroksesta! (55)

Opettajat viljelivät opetuksensa lomassa humoristisia esimerkkejä ja hauskoja muistisääntöjä (luokka 4). Opettajat käyttivät esimerkiksi hauskoja vertauskuvia, runomuotoisia muistisääntöjä, keksivät erilaisia tapoja nimittää opetettavia asioita ja luokassa olevia esineitä. Nämä hauskat jutut ja esimerkit toimivat hyvin muistamisen ja mieleen painamisen apuna. Haavion mukaan opettajan löytämä opetettavien asioiden humoristinen puoli jää helposti ilahduttamaan oppilaiden mieliä lähtemättömästi. (1954, 110.) Näyte:

Seitsemännen luokan ruotsin opettajamme helpotti numeroiden oppimista hauskalla tavalla. Kun lasketaan 10, 11, 12, sanotaan tietysti "tio, elva, tolv" ja kuka erehtyy sanomaan kahdentoista kohdalla "tolva", saa lisätä siihen perään tavun -na. (332)

Virheelliset suoritukset toimivat varottavina ja hauskoina esimerkkeinä opetuksessa (luokka 3.2). Erityisesti liikunnassa virheellisten suoritustapojen näyttäminen oli suosittua. Opettajan demonstraatiot naurattivat oppilaita ja jäivät hyvin muistiin:

…Ja hän sit näytti niinku ensin ikään kun väärän tavan juosta. Olikohan siinä selkä kaarella ja nosti polvia tosi ylös. Sit meiän piti miettiä, että oliks tää nyt oikein ja mitä siinä oli väärää. Sit sen jälkeen näytti oikeen tyylin juosta, mitä siinä kannattaa ottaa huomioon. Meistä se oli hauskaa se vähän koominen näyte siinä. (175)

Kahdessa jutussa opettajat käyttivät esimerkkinä oppilaan hauskaa tuotosta (luokka 4.3). Toisessa tapauksessa esimerkki palveli opetettavan asian havainnollistamista, ja alla olevassa tapauksessa opettaja muuten vain halusi hauskuttaa muita oppilaita jakamalla yhden oppilaan hauskan tuotoksen kaikille:

Siihen aikaan kierrätettiin runovihkoja, joihin jokainen vuorollaan kirjoitti runon. Olin kirjoittanut runon kun sä tyttö suutelet niin älä anna nuolla näin tautisena aikana voi suudelmasta kuolla. Kirja meni opettajalle koska opettajatkin kirjoittivat siihen runoja. Seuraavalla kansalaistaidon tunnilla opettaja aloitti tunnin tällä runolla. (357)

Humoristiset opettajat viljelivät puheissaan paljon verbaalikomiikkaa (luokka 5). Varsinkin peruskouluikäiset ja vanhemmat oppilaat ja opiskelijat ihailivat opettajan sanailua. "Verbaaliakrobaatteja" oli monenlaisia: jotkut opettajat käyttivät ronskia nuorekasta kieltä, mikä viihdytti yläasteikäisiä oppilaita, jotkut taas vääntelivät sanoja ja nimiä, keksivät sananlaskuista muunnelmia, kertoivat ilmiömäisesti tarinoita, kommentoivat nasevasti tilanteita tai oppilaiden kommentteja, käyttivät arkipäiväisistä asioista ja esineistä huvittavia ilmaisuja, keksivät omia sanoja tai puhuivat värikkäästi murteella. Näyte:

Yläasteen historian opettaja oli hyvin värikäs persoona. Hänellä oli tapana aina käyttää asioista jotenkin hauskempaa ilmaisua jotta oppilaat tekisivät niin kuin hän pyytää tai että jokin asia jäisi paremmin mieleen... (110)

Liioittelu huumorin tehokeinona oli myös selkeästi näkyvissä näissä tapauksissa. Joskus kuitenkin opettajan huumorintaju voi pettää ja humoristinen puhetyyli käydä liian rajuksi, jopa hyvistä esimerkeistä huolimatta:

Kouluaikanahan sattui kaikkea hassua... ehkä kaikkein älyttömimpiä olivat ihmisbiologian tunnit yhdeksännellä luokalla, kun armas opettajamme esitteli asioita seuraavalla tavalla... "...joo, ja jos yritätte itsemurhaa, niin kannattaa vetää ranteet tosi syvältä auki. Pinnalla on vain laskimoita, valtimot ovat siellä niitten alla..." "Munuaisten toiminnan kannalta on hyvä ottaa kunnon kaatokänni kerran pari kuukaudessa... eipä tule munuaiskiviä..." (803)

Humoristista puhetyyliä kuvastavat myös hauskat sanonnat, joita opettajat "laukoivat" sopivissa väleissä. Jatkuvasti käytettynä sanonnat kuitenkin alkoivat ärsyttää oppilaita:

...Toisaalta hassut sanonnat naurattivat, toisaalta taas ne olivat ärsyttäviä, joskin tietenkin hauskoja opettajan mielestä. Jotkin sanonnat ovat jääneet erityisesti mieleen: "Kun te tulette luokkaan tuosta reiästä jota oveksi kutsutaan, teidän tulee sulkeman tuo reikä päässänne jota myös suuksi kutsutaan." (110)

Huumorin viljelyssä on aina omat riskinsä, kuten monesta aineiston jutusta kävi ilmi. Oppilaat ja opettajat eivät pitäneet samoja asioita hauskoina; oppilaat, varsinkin yläasteikäiset, pitivät usein opettajien vitsailuyrityksiä huonoina tai lapsellisina ja vitsejä kuivina. Sitkeästi monet opettajat kuitenkin jaksoivat "vääntää" vitsiä ja nauroivat omille jutuilleen, vaikka oppilaat eivät osallistuneet hauskan pitoon. Jos oppilaat eivät pitäneet joistakin opettajista, se näkyi siitä, ettei opettajien käyttämä huumorikaan saanut vastakaikua.

Tarinoissa kuvataan tilanteita, joissa opettajan vitsi sinällään ei naurata oppilaita, mutta opettajan epäonnistuminen vitsailussaan kylläkin. Toisinaan kuitenkin oppilaat reagoivat hämmentyneinä opettajan roolin yhtäkkiseen muuttumiseen nauraen väkinäisesti tai hymähdellen (vrt. Goodson & Walker 1977, 209, 218).

Koomisia piirteitä löytyy myös opettajista, jotka laskevat hetkeksi ankaran ja tiukan imagonsa ja yrittävät viljellä huumoria onnistumatta oppilaiden naurattamisessa. Oppilaiden ja opettajan käsitykset suhteestaan toisiinsa humoristisissa tilanteissa saattavat myös poiketa toisistaan. Toinen osapuolista voi luulla, että välit ovat tuttavallisemmat kuin mitä ne oikeasti ovat. Tällaisessa huumoria sisältävässä tilanteessa syntyy hämmentynyt tunnelma. Oppilaat saattavat kokea komiikkayritykset epämukavina kokemuksina, eivätkä he tiedä miten pitäisi käyttäytyä, kuten seuraavassa jutussa tulee ilmi:

Opettaja ei ollu mitenkään oppilaitten suosiossa. Se oli aika tiukka opettaja eikä osannu välttämättä käsitellä oikein ja sai aika ärsyttävän maineen. Sit kerran se yritti olla mukava ja miellyttää sit luokan poikia, varsinkin ku ne oli vähä rämäkämpiä poikia, ni se yritti kiinnittää positiivista huomiota niihin. Ni se meni, luokan edessä toisella seinustalla oli meillä roskis ja tää opettaja meni sitte puoleenväliin sitä etuosaa siinä ja käänty ympäri, nurin... siis selkä roskista päin. Sillä oli kädessä iso kasa liituja ni se rupes nakkelemaan niitä liituja, yritti heittää olkansa yli sinne roskikseen, piti mieletöntä showta ja sano: "voi ei, ohi meni", "voi ei", "nyt osu". Kaikki katto ensin vähä aikaa ihan hiljaa, et mitä se oikeen rupes kesken tunnin tekemään, eikä se siinä tilanteessa oikeen ketään naurattanu, koska kaikki oli niin hämillään. Sitte opettaja yht'äkkiä pomppas liitutaululle ja rupes piirtelemään ilmapalloja hermostuneen oloisesti ja nimes ne jokaiselle ne ilmapallot sit sieltä taululta niinku pienille lapsille konsanaan. Mut mie en muista nauroko kukaan oikeestaan siinä hetkessä, mut jälkikäteen sille on naurettu tosi paljon. (187)

Opettajien ammattitaitona voi pitää myös itsensä pelastamista mitä erilaisimmista tilanteista. Oppilaat tarttuvat kärkkäästi väärin lausuttuihin sanoihin tai opettajan ulkoiseen olemukseen ja koettelevat näin horjuttaa opettajan ja oppilaiden stabiileja valtasuhteita. Luokan (7) tapauksissa opettajalla oli kuitenkin naseva vastaus oppilaiden taholta tuleviin kiusallisiin kysymyksiin tai toteamuksiin. Opettajat myös korjasivat humoristisella kommentillaan koomisen vahinkonsa, kuten kompuroimisen. Tämä osoitti kehittynyttä huumorintajua opettajalta. Näyte:

Kerran sattu semmonen, että läksin hakemmaan satukirjaa vierreisestä huonneesta oikkeen silleen vauhikkaasti. Selostin samalla, että: "Oottakkeehan, kun kipasen sen kirjan! " – ja sillon läjähti! Kävelin suorraan ovveen ja iskin ohtani oikkeen kunnolla siihen. Lapset räjähti tietysti naurammaan, onhan se hauskkoo, kun aikkuinen immeinen ei ossoo kävellä. Mie vain sitte tokasin, että: "Nyt kyllä huijasi tuo minun silimä tuolla selässä: ei kertonu, että ovi oli eissä!" Ja lasten nauru eiku ylty. Pitkän aekkoo sain katella sitä, kun lapset matki minun törmmäilyjä. (437)

Usein oppilaat käyvätkin opettajaa vastaan juuri aseenaan huumori, jonka opettaja saattaa nähdä uhkana stabiileille voimasuhteille. Kun mikään aihe ei ole huumorille sinänsä pyhä tai loukkaamaton, opettajan tehtävä on saada oppilaat ymmärtämään, miten huumoria saa käyttää kasvattavassa ja hyvässä tarkoituksessa ketään loukkaamatta. (Stebbins 1982, 215.)

Opettajat ilmaisivat komiikan keinoin itseänsä ja mielipiteitänsä (luokka 8), mm. huvittumisensa tai närkästymisensä. Opettajan persoona tulee hyvin ilmi hänen käyttämästään huumorista. Aina mielipiteen ilmaisemiseen ei tarvittu sanoja, vaan opettaja ilmaisi itseään humoristisesti pienin elein tai sanoin tehden selväksi kantansa:

Opettajamme oli laittanut fysiikan kokeeseen valinnaisia tehtäviä joista piti itse valita arvosteltavat tehtävät. Hän oli luvannut lisäpisteitä jos 'Ylivedetty' tehtävä olisi täysin oikein, mutta vain täysin oikeasta vastauksesta. En osannut varmasti paria tehtävää ja laskelmoin vetämällä yli sen jonka tiesin olevan joko täysin oikein tai täysin väärin, en ollut ihan varma. No se tietenkin oli oikein, mutta ope ei muistanut enää lupaamiaan lisäpisteitä korjatessaan, joten en niitä saanut, menin palautuksen jälkeen niitä mankumaan ja sain palasen paperia, johon oli piirretty piste keskelle, siinä se piste. (420)

Ulkoiset merkit, kuten opettajan salkussa oleva tarra, jossa luki "Oikeasti olen ihan passeli tyyppi", tai esimerkiksi lukion historian opettajan kaapin päälle keräämät pehmoleluporsaat, joihin oli piirretty hakaristit, kertovat opettajan mielipiteistä, maailmankuvasta ja elämänasenteesta. Opettajat saattoivat kertoa myös ensi kontaktissa luokkansa kanssa humoristisen jutun, jossa kävi ilmi opettajan persoona ja humoristinen asenne elämän ilmiöihin:

Lukiossa minulla oli historian opettaja, joka aloitti jokaisen kurssin samalla tavalla. Hän esitteli karttakeppinsä, joka oli metrin pituinen ruuvimeisseli. Heti perään hän ilmoitti että jos joku ei ole kunnolla niin sillä kepillä lyödään sormille. Kaikilla oli hauskaa! (880)

Joo heti tulee mieleen Eikka. Se sano meille heti ensimmäisillä tunneilla, että kyllä häneltä kaikkea saa kysyä, mutta jos hän ei osaa vastata, niin sitten lentää ikkunasta pihalle... (285)

Omalla kustannuksella pilaileminen (luokka 9) osoittaa opettajan huumorintajua. Kyse on sekä eräänlaisesta itsensä pelastamisesta koomisissa tilanteissa että myös oppilaiden hauskuttamisesta. Itsensä kustannuksella pilaileva opettaja riisuu virallisen roolin hetkellisesti, mikä tekee hänestä inhimillisemmän ja lähentää häntä oppilaisiin.

Opettajat vitsailivat ja laskivat leikkiä ulkoisesta olemuksestaan, kuten pituudestaan, hiuksistaan, kävelytyylistään, mutta myös heille sattuneista kommelluksista tai kömmähdyksistä. Alla oleva tapaus osoittaa, miten huumorintajuinen opettaja voi kääntää oppilaiden pilan hyvällä heitolla yhteiseksi hauskutukseksi ja itselleen hyödyksi:

Eräänä päivänä me teimme pienen yllätyksen opettajalle ennen ruotsin tuntia. Kirjoitimme taululle suurin kirjaimin POSSU. Hetken kuluttua opettaja saapui luokkaan, huomasi taululla oman lempinimensä ja totesi: "Kyllähän minä tuon nimityksen tiedän ja hyväksyn, mutta pitikö se kirjoittaa taululle sian kokoisin kirjaimin." Tämä aiheutti luokassa rajun naurun purkauksen. (291)

Opettajat käyttivät harvoin aikaansa jekkujen keksimiseen oppilaille muulloin kuin aprillipäivänä. Tarinoissa kuitenkin kerrottiin opettajan tempauksista, joissa  oppilaat joutuivat tekemään koomisia asioita (luokka 10). Tällaisia asioita olivat mm. makaronin siementen ostaminen, joidenkin oppilaiden kanssa muun luokan juksaaminen tai opettajan tekemät käytännön pilat, kuten diojen järjestyksen vaihtaminen oppilaiden niitä esittäessä yms. Opettajan välittämä esimerkki varmasti rohkaisi myös oppilaita leikinlaskuun ja kujeisiin. Näyte:

...Tää sama opettaja lähetti meijät tytöt rautakauppaan ostamaa hiirenpapanoit pajan essut päällä. Kuiskasimme hiljaa nuorelle miesmyyjälle, et 11 hiirenpapanaa, ja se katto vähä oudost. Sit paikalle ryntäs oikee kauppias, joka tuns tän kyseisen opettajan, ja osas antaa komponentit. Ku silloinen ministeri Piipari (nykynen Kasurinen) tuli kouluun vierailulle, ope laitto pojat vaahtosammuttimien kans kunniapartioon, ku koulun rappusilla palo folioulkotulet (2 kappaletta, eikä palovaaraa ollu talviaikaan). Muu ryhmä katto ikkunast, ku pojat seiso asennossa... (152)