Etusivu l Sisällys l Hakemisto l <Edellinen l Seuraava>


8
Huumori sosiaalisen järjestyksen välineenä


Sivun hakusanat:
Tilanteen haltuunotto l Käytöstavoista ja luokan säännöistä muistuttaminen l Humoristiset uhkaukset l Humoristiset rankaisumuodot

Tekstinäytteet:
Opettaja pyysi meitä kerran laulamaan pätkän laulua ja lupasi antaa meille lähtöäänen... l Opettaja oli olemukseltaan hyvin jäykkä. Hän oli myös vaativa ja saattoi hermostua... l Opettaja selosti, että hän alkaisi nyt kuumentaa vettä koeputkessa polttimon liekin päällä... l Oli kymppiluokan kotitalouden tunti... l Meän äikän opettaja oli just maininnu, että tupakointi on hirveän epäterveellistä... l Meillä oli kerran oppitunnin lopussa 20 minuuttia aikaa syystä tai toisesta... l Sit ku meillä oli liikuntaa yhtä aikaa poikien kaa... l Opettajamme, melko äänekäs iäkäs mies, käveli luokan edessä edestakaisin... l Mun opettaja käytti aina sellasta kikkaa et ku se kysy joltain jotain... l Opettaja, ainako se piti koetta meile, niin se luki lehteä johon se oli repiny silmänreiät... l Joskus se oli tosi törkeeki, se kerran huuti yhelle pojalle... l Se aina niinku pojille, sellai kun ne ei ollu rauhassa, se aina sano... l Ennen vanhaa oli sellaiset pöydät opettajilla, että pöydän keskellä oli niin iso kolo... l Sit se huomas yhellä tunnilla, et pojilla oli purkkaa suussa... l Joku luokan pojista oli laittanut sinisen vesivärinapin toisen pojan keittoon...


Sosiaalisen järjestyksen taitoja kuvaavien tarinoiden osuus tapauksista oli 17,5 %. Huumoria oli käytetty sosiaalisen järjestyksen ylläpidossa lähinnä tilanteiden haltuun ottamisessa (luokka 13), luokan käytänteistä, säännöistä ja kirjoittamattomista säännöistä muistuttamisessa (luokka 14) sekä humoristisina uhkauksina (luokka 15) ja koomisina rankaisumuotoina (luokka 16).

Opettajat käyttivät huumoria kiperissä paikoissa ottaakseen haltuunsa (luokka 13) käsistä riistäytymässä olevat tilanteet. Tällaisia tilanteita olivat esimerkiksi stabiileihin valtasuhteisiin liittyvät yritykset horjuttaa opettajan asemaa tai persoonaa sekä hänelle sattuneet kommellukset, tahattomat lipsahdukset tai hänen toimintatapaansa kohdistuvat huomautukset. Luokkaan sisällytettiin myös oppilaan epätoivotun käyttäytymisen kontrolli. Opettajat puuttuivat esimerkiksi oppilaiden rivoon kielenkäyttöön, kiroilemiseen sekä tunnilla "pölisemiseen". Komiikan keinoin puututtiin myös itkemiseen ja kiukutteluun tai muuhun oppilaan epätoivottuun toimintaan, joka ei ole hyväksi oppilaan kasvamisen kannalta tai häiritsee opetusta tai muita oppilaita.

Työrauhaongelmissa opettaja veti oppilaiden huomion puoleensa yllättävillä ja koomisilla tempauksilla, kuten konttaamalla takaperin luokasta ulos saadakseen oppilaiden huomion. Opettajat myös elehtivät tai käyttivät ääntään huomiota herättävästi. Oppilaiden käytännön pilat tai muu opettajan naurettavaksi saattaminen epäonnistuivat, jos opettaja mallikkaasti sanailemalla tai tekemällä itsensä entistä naurettavammaksi onnistui saattamaan pilan omaksi performanssikseen tai hyödyntämään kommellustaan opetuksessa.

Opettajien persoonaan kohdistui paljon kritiikkiä. Opettajan tahattomat kömmähdykset kirvoittivat oppilaissa naurua, mutta opettajan reagointi joko pelasti tilanteen tai puolestaan saattoi opettajan (todella) noloon asemaan:

(Samainen) opettaja pyysi meitä kerran laulamaan pätkän laulua ja lupasi antaa meille lähtöäänen. Hänen laulamansa lähtöääni kuulosti kuitenkin enemmän kurkkukipuisen kissan valittavalta naukaisulta kuin yhdeltä ainoalta säveleltä ja luokka repesi nauramaan. Opettaja totesi hieman nolona, että onpas ääni tänään kihara... (970)

Tilannekomiikkaa oli melkein kaikissa tilanteen haltuun ottamiseen liittyvissä tapauksissa. Opettaja ratkaisi tilanteen humoristisesti ja käänsi parhaassa tapauksessa sen itselleen ja opetukselle hyödylliseksi. Opettajan onnistunut reagointi myös synnytti oppilaissa mielenkiintoa ja toimi motivointi- ja aktivointikeinoina. Pari näytettä:

Opettaja oli olemukseltaan hyvin jäykkä. Hän oli myös vaativa ja saattoi hermostua jos oppilaat laiminlöivät velvollisuuksiaan. Häntä pelättiin, eikä häntä yleisesti pidetty ollenkaan humoristisena. Kuitenkin hän jatkuvasti harjoitti omaa, kuivakkaa huumoriaan, jota kaikki eivät ollenkaan ymmärtäneet. Eräällä tunnilla oli puhetta ranskalaisesta kirjailijasta nimeltään Rabelais. Opettaja äänsi tuon nimen meitä oppilaita huvittavalla tavalla: "Räblää". Opettaja huomasi pian mistä oli kysymys ja hän alkoi tietoisesti huvittaa meitä vastaavilla vieraskielisillä sanoilla. Puhuessaan Cannesin elokuvafestivaaleista hän totesi kaikkien merkittävien elokuvamaailman edustajien olleen "kännissä". (189)

Opettaja selosti, että hän alkaisi nyt kuumentaa vettä koeputkessa polttimon liekin päällä. Hän vielä täsmensi, että on tarkkaa valita oikeanlainen koeputki, ettei tapahtuisi vahinkoa. Tuli polttimon alle ja putken pää tuleen. Ei aikaakaan, kun koeputki räjähti tuhannen sirpaleiksi. Opettaja oli valinnut väärän koeputken. Koko luokka repesi nauramaan. Opettaja oli selvästi pelästynyt, mutta nauroi silti mukana ja sanoi: "Juuri näin voi käydä, jos on huolimaton". (954)

Myös asiattomiin menevät keskustelut vaativat opettajan nopeaa puuttumista ja oikeanlaista päätöstä siitä, millä menetelmällä karsia rivoudet heti alkuunsa. Huumorin avulla opettaja voi katkaista tehokkaasti kärjen tällaiselta keskustelulta, mutta komiikan käytössä on myös riski nolata itsensä. Näyte:

Olin ensimmäistä vuotta yläasteella opettajana. Oli kymppiluokan kotitalouden tunti. Luokka oli aika iso ja siellä oli paljon isoja, rivopuheisia poikia. Pojat tunkivat koko ajan kirosanoja puheeseensa. Kielsin monta kertaa, mutta ei tuntunu kiellot menevän perille. Yhen tunnin alussa sanoin, että jospas nyt jätettäis sukupuolielimet naulakkoon. Heti kun olin sanonu tuon, älysin mitä olin sanonu. Aattelin, että nyt täytyy keksiä jotain tai muuten ne alkaa veistelemään heti juttua siitä. Lisäsin siihen, että tytöt hyllylle ja pojat koukkuihin. Jos en olis ite jatkanu, vaan oppilaat ois kerenny ja älynny käydä vitsailemaan, olis tilanne menny ihan överiks. Kyllähän siitä naurut sai, mutta kiroilu loppu myös. Ei enää niillä tunneilla kirosanoja pahemmin kuulunu. (729)

Tilanteen haltuun ottamista kuvastaa myös opettajan sanavalmius torjua oppilaan yritykset saattaa opettaja naurunalaiseksi. Oppilaat haluavat horjuttaa opettajan valtaa ja saada tempauksillaan myös ikätovereiltaan arvostusta. Stebbinsin (1982, 215) mukaan opettaminen ja kasvattaminen tapahtuukin jatkuvan, ehkä huomaamattomankin paineen alla, että oppilaat saattavat "piileksiä pusikossa" ja keksiä mitä erilaisimpia tempauksia, joita vastaan opettaja yksin taistelee. Opettajan asema on siis eräänlaista kamppailua kahtakymmentä oppilasta vastaan. Usein oppilaat käyvätkin opettajaa vastaan juuri huumorinkäytöllä, mikä ei ehkä kaikista opettajista ole miellyttävin tapa.

Se oli niin, että se meiän äikän opettaja oli just maininnu, että tupakointi on hirveän epäterveellistä ja joku (oppilas) huomas, että sillä opella oli tupakka-aski paidan taskussa. Ja tuota... se opettaja punastu sitte ja sit se sama tyyppi kysy, että miks ope oikein punottaa. Niin se vastas siihe, että koska minä olen intiaanien sukua. (3)

Opettajan sanavalmius voi olla myös ironian värittämää, ja oppilaan yritys opettajan naurunalaiseksi saattamisessa saattaa saada nolon lopun. Tällöin paljastuu huumorin käänteinen puoli, joka osuu tarkasti pahaa-aavistamattoman oppilaan heikkoihin kohtiin. Ironian avulla opettaja korostaa auktoriteettiasemaansa ja pitää oppilaita epävarmuudessa sen suhteen, mitä hän seuraavaksi keksii. Ironinen huomautus myös katkaisee oppilaan häirintäyritykset:

Meillä oli kerran oppitunnin lopussa 20 minuuttia aikaa syystä tai toisesta. Opettaja sano, että mitäs nyt tehtäs. Herra Väistö, joka oli takapenkin poikia, sano että jutellaan seksistä, ja tarkotus oli taas saada opettaja naurunalaseks, niinku se yleensä on yläasteella. Tämä naisopettaja sano, että se kävis ihan hyvin jos meillä olis vaan muutama minuutti aikaa, mutta tuolla kokemuksella ei tätä lopputuntia täytetä mitenkään. (177)

Tyttö–poika-jutuilla kiusoittelu oli myös keino kontrolloida riitatilanteita tai levottomuutta. Myös monet vanhankansan viisaudet ja sananparret sopivat tällaisiin tilanteisiin:

Sit ku meillä oli liikuntaa yhtä aikaa poikien kaa ja saatto tulla kinaa jonku tytön ja pojan välillä esimerkiks sählyssä nii meijän ope sano et ai ai, tällä pariskunnalla on jo noin kovia riitoja vaikka molemmat on vielä noin nuorii. Kina loppu aina siihen ja riitelijätki rupes nauraan tai hymyileen. (263)

Työrauhan häiritsijöitä olivat yleensä tunnilla "pölisevät", muuhun kuin opetettavaan asiaan keskittyvät oppilaat, jotka eivät huomioineet opettajan saapumista luokkaan tai olivat niin keskittyneitä omaan tekemiseensä, että tulivat yllätetyksi opettajan taholta. Tämä nauratti muita oppilaita, jotka sillä kerralla "pääsivät pinteestä". Työrauhan saavuttamiseksi opettajat keksivät koomisia tempauksia, joilla saivat oppilaat hämilleen ja hiljaiseksi. Usein opettajat heittivät joko liiduilla tai märillä sienillä oppilaita tai keksivät normaalista käyttäytymisestään hyvin poikkeavan tavan ilmaista itseään. Esimerkiksi seuraavassa tapauksessa opettaja käyttää voimakasta ääntä hyväkseen ja saa oppilaat säikähtämään ja samalla kiinnittämään huomion itseensä:

Opettajamme, melko äänekäs iäkäs mies, käveli luokan edessä edestakaisin, odottaen saavansa luokan huomion. Kun tätä ei tapahtunutkaan, hän pysähtyi, ja huusi niin kovaa kuin jaksoi: "Kukkokiekuu!" Luokka hiljeni ja jäi kauhistuneena odottamaan saarnaa, mutta opettajan suunpielien alkaessa nykiä rupesi koko porukka nauramaan. (829)

Luokan käytänteissä ja tavoissa on monenlaisia sääntöjä, myös kirjoittamattomia, joissa oppilailla samoin kuin opettajalla on roolinsa. Tähän luokkaan (14) on sijoitettu tapaukset, joissa opettaja on kontrolloinut luokan sääntöjä ja oppilaiden hyvien tapojen mukaista käytöstä. Humoristisilla opettajilla oli hauskoja tapoja pitää luokkatyöskentely sallituilla urilla luokkatyöskentelyn rutiininomaisissa toiminnoissa, kuten poissaolojen tarkistamisessa tunnin alussa, läksyjen kyselyssä ja kokeiden pidossa. Oppilaiden rikkomuksiin – mm. myöhästelyyn, kirjojen kotiin unohtamiseen, wc:ssä oleskeluun välituntisin, haukotteluun, tuntien häiriköintiin tai liian hiljaa puhumiseen – oli joillakin opettajilla rutiininomaisia humoristisia tapoja reagoida. Nämä huomautukset menivät hyvin perille, ja opettaja myös hauskutti oppilaita sopivilla sanankäänteillä tai tempauksilla. Pari näytettä:

Mun opettaja käytti aina sellasta kikkaa et ku se kysy joltain jotain ja jos oppilas vastas sillee et kaikki ei kuullu tai muuten epäselvästi nii ope pisti käden tälleen (käsi korvan takana "torvena") ja huusi kovaa et MITÄ? Niin et kaikki hätkähti ja se oppilas joka oli vastannu hiljaa tai epäselvästi ni joutu vastaamaan uudestaa kovalla äänellä ja selkeesti. Siinä kyl oppi äkkii vastaamaan kysymyksiin kunnolla eikä kukaa enää mumissu. Se oli musta ainaki aina hauskaa vaikka olis ite joutunu siihen tilanteeseen. (264)

Tämä sama 4. luokan opettaja, ainako se piti koetta meile, niin se luki lehteä johon se oli repiny silmänreiät, josta se muka kurkki meitä, niin ettei luntata. (294)

Opettajien reagoimistavoissa näkyi huumorin koko kirjo. Toiset opettajat tekivät hyväntahtoisen huumorin värittämiä huomautuksia, toiset taas käyttivät kyseenalaistakin ivaa tai ironiaa:

...Joskus se oli tosi törkeeki, se kerran huuti yhelle pojalle, ku se otti jotain repusta, "mitä sinä siellä teet?" Ja poika näytti ottaneensa kynän, niin opettaja siihen "ai, minä luulin, että sinä siellä persettäs kaivoit". Opettaja oli myös loukkaava, ku kerran yks sellanen kovis jätkä jutteli jolleki samaan aikaan ku yks sellanen pieni poika vastas, niin tää ope huus sille kovikselle. "Elä Pasi häirihe, ku Paavo vastaa, vaikka sulla isompi pili onki, anna toisen vastata rauhassa." Tietenki "Paavo" joutu sillo noloon asemaan, ku se oli oikeesti paljo pienempi poika ku "Pasi". (734)

Opettajien käyttämiin humoristisiin uhkauksiin (luokka 15) liittyi usein huumorin tehokeinona tunnettua liioittelua. Pidämme huojennusteoriaa tämän komiikan osa-alueen selittäjänä. Huojennusteorian mukaanhan uhkailu aiheuttaa ensin pelästymisen, joka laukeaa, kun uhkailu ymmärretäänkin pilailuksi. Tarinoissa opettaja uhkasi tehdä oppilaalle vahinkoa, mm. heittämällä kengällä, pussaamalla, hirttämällä, ampumalla aamunkoitteessa, istumalla päälle tai potkimalla siniseksi, jos oppilas ei toimisi niin kuin pitäisi. Tämä ylimenevä liioittelu sai oppilaiden hyväksynnän ja aiheutti naurua, sillä opettaja riisui hetkeksi virallisen kasvattajan roolinsa ja asettui oppilaiden kanssa samalle tasolle.

Pienten lasten kanssa opettajat käyttivät erilaista huumoria, mm. uhkailemalla humoristisesti turhista kysymyksistä tai kieltämällä syömisen, jos lapset riehuivat ruokalassa. Pieni lapsi ei luonnollisesti vielä erota ironiaa. Laes (1998, 290) korostaa, että lapsiin kohdistuvan ironian käyttämistä kannattaa varoa. Lapsille puheen intonaatio näyttää olevan ensisijainen vihje heidän yrittäessään ymmärtää puhujan aikomuksia. Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että ironian käyttö opetuksen rikastuttajana on erittäin riskialtista, koska aikuisellakin on joskus vaikeuksia arvata, onko puhuja tosissaan vai ei.

Opettajat uhkailivat usein rangaistuksilla, joita seuraisi rikkomuksista, ja näin etukäteen pyrkivät karsimaan epätoivotun käyttäytymisen. Nämä humoristiset uhkaukset olivat usein sanallisia, mutta myös teot puhuivat puolestaan:

Kerran se oli niinku erityisen hauska. Se aina niinku pojille, sellai kun ne ei ollu rauhassa, se aina sano, että nyt turpa kiinni tai mä näytän teille taivaan merkit, ja sitten luokka meni ihan hiljaseks, näin. Sit niinku kerran kun taas oli ihan hirvee möly, ja sillä alko pinna kiristyy paljon, niin se otti sitä yhtä pikkupoikaa niskast sillee vähän tarttu näin, sillee ihan hiljaa vaa ja vei sen ikkunan eteen näin, ja näytti näin, sormella viisas ylöspäin taivaalle. Sit koko luokka vaan rupes nauramaan ja oli sen jälkeen hiljaa. Se toimi. (178)

Koomisia rankaisumuotoja (luokka 16) opettajat käyttivät rangaistakseen epätoivotusta käyttäytymisestä tunnilla. Oppilaiden tekemät pilat saattoivat kääntyä heitä itseään vastaan. Yleensä tällaisissa tapauksissa oppilaat olivat tehneet jonkin koomisen pilan opettajalle, joka keksi hauskan tavan rangaista heitä:

Ennen vanhaa oli sellaiset pöydät opettajilla, että pöydän keskellä oli niin iso kolo, että sinne mahtu hyvin istumaan. Sitte mä kutittelin sen opettajan varpaita koko tunnin, mut se opettaja ei ollu huomaavinaankaan. Luokalla oli tosi hauskaa kun ne tiesi mun olevan siellä pöydän alla. Oli aika rankkaa olla koko pitkä tunti siellä kyyryssä, sen takia se opettajakin kai esitti ihan ku se ei huomais mun olevan siellä kutittelemassa sen varpaita. Tunnin loputtua opettaja vain hihitteli, kun mä kömmin ulos pöydän kolosta. (953)

Tyypillisimpiä rankaisutilanteita olivat työrauhahäiriöistä rankaiseminen. Työrauhahäiriöitä olivat yleensä "puliseminen" tunnilla, purkan jauhaminen, myöhästely, kännyköillä leikkiminen, syljeskely sekä muiden tunnilla kiellettyjen asioiden tekeminen:

Sit se huomas yhellä tunnilla, et pojilla oli purkkaa suussa ja tota keräs ne ja laitto omaan suuhun ja tunnin loputtua jako viiteen osaan ja anto takas. Ja sitte vielä yhellä tunnilla joku teki jotain väärin, ni siitä suivaantuneena Pulkkinen anto tehtäväksi kiertää koulua viidesti ympäri ja Pulkkisen ikkunan kohdalla piti huutaa: "Pulkkinen on mun ihanne!" (185)

Joskus opettajan huumorintaju voi kuitenkin pettää ja leikillisiksi tarkoitetut rangaistukset saattavat "mennä yli", kuten seuraava tapaus osoittaa:

...Joku luokan pojista oli laittanut sinisen vesivärinapin toisen pojan keittoon, joten maito värjääntyi kirkkaan siniseksi eikä ruokaa voinut enää syödä. Siitä nousi tietenkin kamala häly. Itse asiassa en edes muista niin tarkasti rankaistiinko jutun takia peräti väärää poikaa eli sitä jonka keittoon vesivärinappi oli joutunut vai joutuiko oikea syyllinen vastuuseen. Rissanen kuitenkin keksi omasta mielestään aivan mahtavan hyvän rangaistuksen. Poika, Markku, joutui juoksemaan sukkasillaan koulun ympäri, niissä hirveissä vesilätäköissä. Muistan kuinka olimme kaikki aivan kauhuissamme, mutta Rissanen itse vain hykerteli ja vitsaili asialla. Vaikka Markku olisikin ollut syyllinen, rangaistus oli silti aivan järjetön, mutta jos hän joutui syyttömänä juoksentelemaan koulun ympäri vain siksi että oli uskaltanut puolustautua, niin... Muistan kuinka kauhuissaan eka- ja tokaluokan opettaja oli kun kuuli asiasta. Jopa muiden poikien hymyt hyytyivät kun Markku palasi aikanaan luokkaan sukat ja housun varret märkinä ja vuodattaen suuria kyyneleitä. (65)