Etusivu l Sisällys l Hakemisto l <Edellinen l Seuraava>


Tiivistelmä


Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten huumoria voi käyttää opettajan työvälineenä sekä kiinnittää huomiota huumoriin yhtenä opettajan taitoalueena. Suomessa opetusta ja huumoria on tutkittu hyvin vähän. Tämä tutkimus kuitenkin lähestyy aihetta 884:n kouluelämään liittyvän koomisen tai humoristisen tarinan kautta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 1998–2000. Sen ovat koonneet Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen opiskelijat professori Pirjo Nuutisen johdolla. Tarinoita on koottu opiskelijoilta sekä opettajilta, mutta autenttisuuden säilyttämiseksi periaatteena on ollut, että kertoja on ollut itse tarinassa mukana tai koomisen tapahtuman todistajana.

Huumoritarinat on analysoitu Atlas.ti-tietokoneohjelmaa apuna käyttäen. Tarinat on kategorioitu opettajan huumorinkäytön intention mukaan Lahdeksen (1985; 1997) esittämien opettajan perustaitojen neljään pääkategoriaan. Nämä opettajan perustaidot ovat ihmissuhde-, viestintä-, sosiaalisen järjestyksen ja motivointi- ja aktivointitaidot. Aineiston analyysissä kertomuksia eli narratiiveja tutkittiin grounded teoria -menetelmällä. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella hermeneuttis-fenomenologisen tieteenfilosofian mukaan.

Tutkimuksesta selvisi, että huumorinkäyttö on vaikeaa ja riskialtista ja sen käyttö vaatii kokemusta ja ihmistuntemusta. Huumoria onkin käytettävä harkitusti, sillä pienempien koululaisten huumorintaju on vasta kehittymisasteella eivätkä he vielä ymmärrä ironiaa. Tutkimuksesta kävi ilmi myös oppilaiden naurunalaiseksi joutuminen tai pelko siitä. Esimerkiksi jokin aikuisesta pieneltä tuntuva tapahtuma oli aiheuttanut oppilaalle elinikäisen negatiivisen koulumuiston.

Tutkimuksessa kuitenkin korostuivat huumorin positiiviset vaikutukset ja tärkeys koulutyössä. Empaattisella ja hyväntahtoisella huumorilla ehkäistiin levottomuutta sekä aktivoitiin ja kannustettiin oppilaita hyviin suorituksiin. Opetuksessa huumoria ja komiikkaa hyödynnettiin hauskojen havainnollistamisten ja esimerkkien kautta. Myös työrauhan ylläpidossa huumori ja komiikka olivat apuna. Huumorinkäytön salliminen luokassa poisti liiallista virallisuutta, auttoi rakentamaan avointa kommunikaatiota ja lisäsi luokan koheesiota.

Huumoritilanteissa korostui usein opettajapersoonan merkitys. Monet humoristiset opettajat olivat empaattisia, sanavalmiita ja taitavia järjestyksen ylläpitäjiä. Usein opettajilla oli myös taito kääntää epämiellyttävät tilanteet positiivisiksi ja löytää niistä opetuksellinen ja kasvatuksellinen hyöty.

AVAINSANAT: komiikka, huumori, huumorintaju, huumorinkäyttö, opettaja, opettajan perustaidot, opetus